Hei taas!

Viime viikolla pääsin jo hyvin työn ääreen ja viikko olikin tapahtumarikas. Sain ajaa taas uusia hevosia. Lisäksi osallistuin tallitöihin. Näitä olivat mm. karsinoiden siivous, ruokinta ja varustehuolto. Opin käyttämään hevosilla uusia varusteita.

Pidän siitä, että saan ajaa monenlaisilla hevosilla ja näin myös kehittää omaa hevosenluku- ja käsittelytaitoani. Olen asettanut ensiviikolle tavoitteeksi opetella tarkemmin eri tallien rutiinit, niin että voin tehostaa myös omaa työskentelyäni.

Tuleva viikko jännittää siltä osin, että päivät ovat pitkiä, mikä näkyy omien hevosten valmennussuunnitelmassa. Pyrin siihen, että järjestän myös aikaa jonka voisin viettää perheeni parissa. Pieni poikani aloittaa maanantaina päiväkodin, joka on tietysti ensimmäisen lapsen kohdalla jännittävä asia. :)

Tulevaan viikkoon energiaa ja motivaatiota antoi valmentamani Black Dunnockin Toto75 -voitto Lappeenrannasta.


Sitten vastaan vielä viime viikon postaukseeni liittyviin kysymyksiin:

Black Dunnock eli "Peku" on omanlaisensa kaveri, jolla on myös omat rutiininsa matkojen ja erityisesti niille lähdön kanssa.
Kilpailupäivänä, kun haen hevosen tarhasta ja puunaan sen, Peku yleensä jo tietää että ravipäivä on edessä. Koppiin lastaaminen on kerta toisensa jälkeen omanlaisensa tilanne,
jossa mietitään, pakitetaan, hypitään, maanitellaan, ja viritellään liinoja. Kaiken tämän touhun ja muutaman tovin jälkeen hevonen kävelee, kuin mitään ei olisi tapahtunut,
omasta halustaan koppiin. Kopissa hevonen matkustaa todella nätisti, jonka vuoksi käytänkin jaloissa vain pinteleitä ja patjoja. Päähän laitan tälle myös aina huput.

Peku tykkää matkustaa kaverin kanssa ja tämän takia olenkin aina iloinen jos kuljemme kimppakyydillä. Tälläkin kertaa kyytiimme hyppäsi Hämeenkoskelta matkakaveriksi
Felix Pro. Itsellenikin on aina mukavampaa kun on matkaseuraa pitkillä ja joskus jopa puuduttavilla ajomatkoilla.

Kotiin saapuessa Peku yleensä odottaa jo niin innolla talliin pääsyä, että otamme hevosen etupurun kautta ulos, niin että hevonen pääsee lepäämään ensin ja vasta sen
jälkeen irroitamme kilpakärrit kopin perästä. Myös varusteet yms. hoidan ja huollan vasta kun hevonen on päässyt omaan karsinaansa syömään.

Emme valmistautuneet tähän kilpailumatkaan sen kummemmin. Ennen lähtöä hevonen sai verytellä tarhassa pari tuntia. Pyrin siihen että hevonen saa olla tarhassa jonkin aikaa aina ennen
kilpailuihin lähtöä. Pitkille kilpailumatkoille mietitään ruokintaa ja sen ajankohtaa aina tapauskohtaisesti.

Kilpailumatkojen stressiä olen itse pyrkinyt vähentämään pitämällä korvia kiinni ja yrittämällä saada aina matkaseuraa, kun se vain on mahdollista.
En laita hevoselle ns. turhia varusteita matkalle, esim. Peku ja Triton vihaavat korvapalloja ja pumpulia korvissa, ja ne kerrat, jolloin olen niitä erehtynyt heille laittamaan,
ovat hevoset ahkerasti heiluneet kopissa yrittäen saada nämä päis. Mielestäni erityisesti kilpailumatkoilla hevosen ei tarvitsisi purkaa energiaansa tällaiseen. Jokainen
hevonen on kuitenkin yksilönsä ja minusta on tärkeää huomata itse, millaisella varustuksella ja kokoonpanolla matka olisi mahdollisimman mukava ja stressitön hevoselle.

Kiinnitän myös huomiota ajoreitteihin, ajotyyliini ja muuhun liikenteeseen. Hevoset eivät yleensä tykkää, jos joku ajaa aivan kopin kanssa kiinni. Pyrin pitämään hyvän turvavälin
edelläajavaan välttääkseni liian voimakkaita jarrutustilanteita. Lisäksi oma mielentilani ja
käytökseni vaikuttavat erityisesti lastaustilanteessa herkkään hevoseen, kuten Peku, voimakkaasti. Tästä syystä passitinkin viimeisimpinä aikoina oman isänikin tiehensä kun Pekun kanssa
lähdimme raveihin. Hän stressasi niin paljon, että hevonen ei saanut silmiään irti hänestä, minkä vuoksi lastaaminen oli entistäkin jännittävämpää. Lastaukseen ja matkoille tulee mielestäni varata
aina riittävästi aikaa. Tosin en tahdo, että hevonen joutuu odottelemaan kisapaikalla pitkiä aikoja, joten tässäkin asiassa joutuu käyttämään jonkin verran omaa arviointia.

Itse kiinnitän tosin huomiota jo hevosta ostaessa siihen miten hevonen matkustaa. Tämän teen koska olen huomannut, että huonosti matkustavat hevoset tuhlaavat energiansa jännittämiseen, mikä taas näkyy kilpailusuorituksessa.


Viikon savolaisvitsistä voisi mennä tilanne, joka tapahtui minulle palatessani lauantaina raveista: Huoltoasemalla menin ja tilasin: "Par kolloo." "Anteeksi mitä???" "Niin että ottaisin pari kokista."

Mukavaa viikkoa kaikille! :)

Hei! 

Kirjoitan tähän blogiin nyt ensimmäistä kertaa ja käyn läpi ensimmäisen opiskeluviikkoni tapahtumia.

Aloitin oppisopimustyöt Ilkka Korven tallilla. Vastuualueenani ovat nuorten hevosten ajo-opetus ja itse ajaminen. Tehtävänäni on myös ajaa satunnaisesti tallin vanhempia hevosia. Hevosten hoito on myös suuressa osassa päiväni kulkua.

Tällä aloitusviikolla minulla oli myös teoriaopintoja, joissa opettelin: 

• Kengityksen teoriaa
• Hevosen anatomiaa ja ruokintaa
• Hevoskuljetuksen teoriaa

Lisäksi pääsin jo tutustumaan tallin työtehtäviin, ihmisiin ja hevosiin.

Olin jo mukana varsojen ajolle opetuksessa ja ajoimme myös ryhmissä nuoria suomenhevosia.

Kokonaisuudessaan viikko oli jännittävä ja todella kiva. Odotankin tulevaa viikkoa jo innolla!

Lauantaina olikin oma hevoseni Black Dunnock startilla 75- raveissa Forssassa. Tuloksena sija 4. ja aika 15.1. Olin tosi tyytyväinen hevoseen. Ja hevonen oli tyytyväinen lyhyeen kisamatkaan. Kisakausi jatkuukin sitten ensi lauantaina Lappeenrannassa.

Tässäpä teille viikon savolainen kysymys: Mikä on savolainen lammasjuhla?

Kilipailut ;)

Mukavaa viikkoa kaikille ja Ypäjällä nähdään. :)