Viikko 6

Hei taas!

Viime viikko oli paria edellistä kevyempi. Mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Raveissakaan ei tällä viikolla tullut käytyä, mutta ensi viikolla on sekin taas edessä.

Viimepäivät olen viettänyt varsojen kanssa touhutessa. On ollut ilo nähdä, miten varsat ovat hiljalleen menneet eteenpäin. Talliin tuli myös muutamia uusia asukkeja. Näistä osa on Ypäjän omia suomenhevoskasvatteja. Positiivisin asia viikolla oli perjantaina, jolloin sain taas pienen huoltotauon jälkeen ajaa Juuliaa. Varsa ravasi todella hyvin, oli suora ja vauhtiakin on tullut lisää.

Nyt viikonloppuna harjoittelin kengitystä Rico ruunallani. Lauantaina kengitin etuset ja sunnuntaina vuorossa oli takaset. Harjoittelu oli kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta loppujenlopuksi hevosella oli kengät jalassa ja minulla hyvä mieli. Ensi viikolla toivonkin pääseväni myös koululla kengityshommiin, jotta saisin lisää harjoitusta. Myös varsoja työstetään urakalla ja yksi todennäköisesti lähteekin ykköstalliin isojen joukkoon.

Perjantain luentoa odotan jo innolla! Lauantaina suuntana Porin 75 -kierrokselle Dunnockin kanssa. Onnekkaasti myös rata-arvonta suosi meitä tällä kertaa ja päästään Akun kanssa starttaamaan radalta 2. Ehkä jänninpänä pidän kuitenkin poikani huomista vanhempainiltaa. Tässähän alkaa tuntea itsensä jo vanhaksi. ;)

Pienen tauon jälkeen paluun tekee viikon savolaisvitsi: 

Juppi etelästä meni viikonlopuksi Savoon kaukaisia sukulaisiaan tapaamaan. Talon isäntä oli kova metsämies, ja heti lauantai-aamuna otettiin molemmille haulikot ja paineltiin hallin kanssa metsälle. Juppi nyt ei paljoa lintuja tuntenut, ja ensimmäisen siivekkään nähdessään otti sen tähtäimeen. Savolaisukko painoi haulikon piipun alas ja sanoi jupille:- Älä sinä sitä ammu, se on kaakana.Juppi jätti homman sikseen. Kotimatkalla juppia alkoi vaivata, että mikä se kaakana oikein on. Juppi muisti kyllä piekanan ja metsäkanan, mutta ei kaakanaa. Ei auttanut muu kuin soittaa ornitologiystävälle ja kertoa koko juttu. Ornitologi mietti ja mietti, selasi vielä pari lintukirjaakin, mutta kaakanaa ei löytynyt. Asia jäi melkein vuodeksi, kunnes ornitologi seuraavana kesänä soitti jupille Savosta:- Nyt minä tiedän mikä se kaakana on. Se on käki. Kuulin juuri kun täällä laulettiin, että "kukkuu kukkuu kaakana kukkuu..."

Hevosen monimuotoinen valmentaminen

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka paksun kirjan, mutta tässä on omat mietteeni asetettujen kysymysten pohjalta:

Jokainen hevonen on oma yksilönsä. Tämän vuoksi en voi suoraan sanoa, että hevoset vaatisivat monimuotoisempaa valmennussysteemiä, kuin kärrien vetäminen. Toiselle hevoselle se riittää, mutta joillekin hevosille myös muu kuin lajiharjoittelu tuo piristystä treenaamiseen.

Olen itse pyrkinyt siihen, että kärryistä valmennus olisi monipuolista ja vaihtelevaa. Erilaisia harjoitusjaksoja, treeniohjelmia ja harjoitteita vaihtelemalla voidaan luoda hyvinkin yksilöllistä ja hevosen mielenkiintoa ylläpitävää kärriharjoittelua. Olen kuitenkin huomannut, että esimerkiksi vanhemmille kilpahevosille myös muut treenimuodot, kuten ratsastaminen, uittaminen ja perähevosena olo, voivat tuoda uutta potkua kilpailusuoritukseen. Tällaisessa tilanteessa voidaan kuitenkin miettiä, onko hevonen saanut liian yksitoikkoista tai vaativaa lajiharjoittelua, mikä on taas vaikuttanut hevosen motivaatioon.

Lähden siitä, että hevosen tulisi nauttia treenaamisesta. Tällä tarkoitan sitä, että seuraan hevosta jokaisella lenkillä tarkkaan. Pyrin huomioimaan hevosen senhetkisen vireystilan, seuraamaan liikeratoja ja tarkkailemaan lihasten kokonaisvaltaista toimintaa. Yritän myös tähdätä siihen, että hevonen ei koskaan palaa tallille lenkin jälkeen liian väsyneenä. Näin yritän pitää hevosen mielialaa hyvänä. Tämän uskon vaikuttavan hevosen treeni- ja suoritusmotivaatioon. Lisäksi erityisesti rankkojen ja vaativien treenien jälkeen käyn usein ns. ”hyvän mielen lenkin”, jolloin hevonen saa näyttää minulle itse, mitä vauhtia ja millaisen matkan se haluaa mennä. Yleensä nämä lenkit eivät ole kovin pitkiä, mutta niin hevoselle, kuin valmentajallekin mielenvirkistystä.

Mikäli valmentaja ei kuuntele hevostaan, voi hyvinkin käydä niin, että lenkit alkavat hiljalleen muuttua hevoselle epämiellyttäviksi. Varsinkin jos hevonen on jostain kipeytynyt, eikä valmentaja huomaa tai ymmärrä sen elekieltä. Tähän samaan seikkaan tulisi kiinnittää huomiota myös starteissa. Yksikin väärä startti voi koitua sen viimeiseksi, jolloin valmentajan työ sen kanssa valuu hukkaan. Kipeä hevonen alkaa jossain vaiheessa yhdistämään kivun ajamiseen, mikä taas suoraan vaikuttaa hevosen työmotivaatioon.

Hevosen kanssa, joka on kyllästynyt kärrytreenaamiseen, tulee vaihtoehtoisten treenimuotojen lisäksi kiinnittää huomiota siihen, mikä tämän kyllästymisen on aiheuttanut. Ja se on hetki, jolloin valmentajan pitää kääntyä arvioimaan omaa toimintaansa ja valmennusmetodien sopivuutta tälle kyseiselle hevoselle. Jossain mielessä uskon siis, että vaihtoehtoisten treenimuotojen käyttämisessä pyritään vain paikkaamaan joltain osin toimimatonta perustreenaamista kärrien kanssa.

Vanhat kilpahevoset, joiden kilpailumotivaatiota pyritään herättelemään uudelleen, mielestäni hyötyvät mahdollisesti paljonkin muusta kuin kärrien edessä olemisesta. Näillä hevosilla on olemassa jo vaadittava kunto ja kokemus, jolloin itse treenaaminen keskittyy kunnon ylläpitoon ja kilpailukuntoon nostamiseen ja sen ylläpitoon. Näinollen voidaan keskittyä muutaman täsmätreenin lisäksi melkeinpä vain kunnon ylläpitoon ja psyykkeeseen. Harjoittelumuodon vaihto voi hyvinkin tuoda uutta virtaa hevosen suoritusmoraaliin. Se voi näkyä useassa tai vain muutamassa startissa.

Nuorilla hevosilla mielestäni treenaamisen tulisi tapahtua pääsääntöisesti kärreillä. Kuitenkin kärritreenin lisäksi nuorilla suomenhevosilla pohjakunnon luomisen apuna voisi käyttää reellä ajamista. Myös uittaminen on yksi mielestäni toimiva vaihtoehto siinä tapauksessa jos hevonen ei stressaa tilannetta ja uitto pystytään toteuttamaan tehokkaasti. Varsinkin kesän kuumimpina aikoina tämä on oikein hyvä vaihtoehto. Myös nivel- ja jännevaivaisille uitto on paras vaihtoehto.

Itse olen yrittänyt monipuolistaa kärreistä treenaamista esimerkiksi näillä keinoin:

·         Mäkitreeni

·         Intervallivedot

·         Tempojen vaihtelut

·         Vauhtipyrähdykset

·         Reittien muuttaminen ja pituuksien ja tempon suhteiden vaihtelu

·         Treenikaveri

·         Kävelytys niin, että myös kuski kävelee

Näitä eri komponentteja yhdistämällä saadaan useita eri treenivariaatioita, joita voidaan soveltaa hevosen senhetkiseen kuntokauteen.

Painotan kuitenkin vielä, jokainen hevonen on oma yksilönsä ja treenin ja sen eri muotojen tarve vaihtelee hevosen kunnon, historian, suoritusten ja terveyden mukaan.

Teoreettinen valmennustieto on mielestäni erittäin hyvä pohja valmennukselle. Esimerkiksi on hyvä tietää lihasten toiminnasta, yleensäkin fysiikasta ja palautumisesta. Tämä tieto tulisi kulkea käsi kädessä käytännön kanssa. Hevoset kommunikoivat kanssamme ele- ja olemuskielellä, jota emme pysty teoriassa oppimaan vaan se tulee nähdä ja kokea itse. Teoriatietoa tärkeämpänä pidän kuitenkin hevosenlukutaitoa. Hevoset kuitenkin antavat meille paljonkin palautetta esim. terveydestä ja treenaamisesta, mikäli haluamme sen vain nähdä.

Mielestäni hyvä valmentaja on aina rehellinen itselleen ja hevoselleen.

Viikko 4.

Viime viikko oli todella mielenkiintoinen, koska saimme varsatalli 7:n varsoista kolme kärryjen eteen. Kaikki toimivat hyvin, mutta jokainen oli oma yksilönsä. Ensimmäinen varsoista oli jo ensimmäisellä lenkillä rento ja hyvin toimiva. Se meni helpon oloisesti ja vaikutti todella fiksulta. Toinen varsoista oli samanlainen siinä mielessä, että se ravasi hyvin ja kuunteli ohjastajaa ja apureita. Varsa oli kuitenkin todella laiska ja sitä sai käskeä, jotta meno luonnistuisi. Kolmas taas turvautui liikaa apureihin ja sen takia meno oli takkuista ja epävarmaa. Kuitenkin seuraavilla kerroilla varsa sai itseluottamusta ja alkoikin mennä paremmin. Lisäksi pääsen joka viikko ajelemaan Ypäjä Juulialla, mikä itsessään on jo kunnia-asia.

Ensi viikolla on myös lähiopetusta, mutta jännitettävääkin riittää! Dunnokki on nimittäin keskiviikkona Levi Cupin karsinnassa Vermossa ja jo lauantaina uudestaan Pronssidivisioona -finaalissa Lahdessa. Näin lyhyt starttiväli on aina haasteellinen ja pitää suunnitella esim. hevosen liikutus tarkasti. Myös jalka- ja lihashuolto on erittäin tärkeää.

Viikonlopun vietin kotimaisemissani Etelä-Savossa ja kilometrejä tulikin taas viikonlopulle kiitettävästi. Saavuimme juuri kotiin ja tästä syystä jätänkin kysymyksiin vastaamisen vasta ensi viikkoon. J Autossa tosin tuli noita kysymyksiä jo pohdittua. Mielenkiintoinen tehtävä, johon haluan paneutua ajan kanssa.

Mukavaa viikkoa taas kaikille!

3. viikko

Viikko takana ja uusi edessä!

Viime viikolla työni alkoivat klo 6. Ja päättyivät noin klo 17. riippuen päivän ohjelmasta. Kokonaisuudessaan viikko oli aika tiukka, jonka seurauksena lauantai-iltana
nukahdinkin saunan jälkeen sohvalle ja heräsin sieltä todella kipeänä sunnuntai aamuna. Tietenki televisio- ja valot päällä.

Aamuni alkoivat herätyskellon soittoon aamulla klo. 04.15. Kahvit olin ladannut illala jo valmiiksi ja noin klo. 04.45 starttasin matkaan kohti Ypäjää.
Saavuttuani tallille jaoin aamuheiniä ja otimme yöllä ulkona olleet hevoset sisälle. Tämän jälkeen jokaisesta hevosesta mitattiin aamulämpö ja aamuvuorossa kanssani olleet
jakoivat aamurehut. Tämän jälkeen jatkoimme karsinoiden siivouksella ja hevosten tarhaamisella. Myöhemmin aloimme ajamaan hevosia. Illala jaoimme iltaruoat ja tarhasimme yöksi ulos menevät.

Omana tukiverkkonani toimii perhe, joka ymmärtää työni päälle ja näin ollen osaa myös antaa minulle ns. "omaa aikaa" rentoutumiseen. Vapautta aikatauluista mahdollistaa myös
se, että omat hevoseni ovat vieraalla hoidossa ja itse olen vastuussa vain niiden treenaamisesta. Tämän viikon pitkien päivien vuoksi jouduinkin tinkimään 3- vuotiaan 
ruunan mountain Tritonin valmennuksesta. Priorisoin Pekun säännöllisen ajamisen sillä hetkellä tärkeämmäksi, koska hevonen on nyt starttikunnossa ja sen ylläpitäminen vaatii työtä.

Työssä jaksamiseeni vaikuttavat riittävä lepo, työn mielekkyys ja perheen kanssa vietetty aika. Näin jälkikäteen ajateltuna, minun olisi pitänyt käydä mennenä viikkona 
hieman aiemmin nukkumaan, koska yöuneni jäivät aika vajaiksi. Pidän myös hyvää fyysistä kuntoa tärkeänä jaksamisen kannalta. Tämän vuoksi käynkin usein lenkkeilemässä mielen ja kehon virkistämiseksi.

Lauantaina olikin mielenkiintoinen paneelikeskustelu Teivon raviradalla. Sain todella hyviä ideoita ja niksejä tulevaisuutta ajatellen. On hienoa saada kuulla menestyneiden
valmentajien mietteitä hevosten valmennuksesta ja psyykkeestä. Eläinlääkärien ja ihmisvalmentajien näkemykset olivat erittäin mielenkiintoisia. Kirjoitinkin pitkät muistiinpanot
ja kävin niitä vielä itseksekseni läpi ja peilasin niitä omaan toimintaani. Tällaiset koulutukset ovat loistavia tilaisuuksia kehittää omaa tietotaitoani ja kokeilla muiden hyväksikokemia keinoja myös itse.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen valmentajan tulee löytää oma kultainen keskitiensä hevosten valmennuksessa. Hiljalleen ajan myötä olen alkanut hahmottamaan omaa tyyliäni valmentaa erillaisia hevosia.
Tämä on kuitenkin vasta alkua ja tahdon kehittyä joka päivä lisää.

Tulevaan viikkon lähdetään taas uudella innolla! Tiistaina Peku on startilla Forssassa ja perjantaina olisi tarkoitus muuttaa ylläpidossa ollut hevoseni Rico Kemp uuteen talliin
Hattulaan. Siellä saa emäntä sitten käydä sitä harjailemassa ja syöttelemässä herkkuja. :)

Kuvassa ollaan Ricon kanssa kesäisissä tunnelmissa uimassa. Taisipa käydä loppujenlopuksi vielä niin että ukon tiputtua veneestä, pelasti Rico omistajansa ja toi litimärän ukon Flipperin lailla rantaan. Lippis pysyi päässä koko matkan.

Ja heti perään viikon savolaisvitsi:

Matkailija halusi uida kuumana kesäpäivänä ja kysäisi peltotöissä olevalta Savon ukolta: - Onkohan tuo järvi syvä? Ylettääkö siinä jalat pohjaan? - Kyllähän siinä jalat pohjoon ylttää. Vuan sitä en tiijä ylettääkö piä pinnalle.