Viikko 6

Hei taas!

Viime viikko oli paria edellistä kevyempi. Mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Raveissakaan ei tällä viikolla tullut käytyä, mutta ensi viikolla on sekin taas edessä.

Viimepäivät olen viettänyt varsojen kanssa touhutessa. On ollut ilo nähdä, miten varsat ovat hiljalleen menneet eteenpäin. Talliin tuli myös muutamia uusia asukkeja. Näistä osa on Ypäjän omia suomenhevoskasvatteja. Positiivisin asia viikolla oli perjantaina, jolloin sain taas pienen huoltotauon jälkeen ajaa Juuliaa. Varsa ravasi todella hyvin, oli suora ja vauhtiakin on tullut lisää.

Nyt viikonloppuna harjoittelin kengitystä Rico ruunallani. Lauantaina kengitin etuset ja sunnuntaina vuorossa oli takaset. Harjoittelu oli kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta loppujenlopuksi hevosella oli kengät jalassa ja minulla hyvä mieli. Ensi viikolla toivonkin pääseväni myös koululla kengityshommiin, jotta saisin lisää harjoitusta. Myös varsoja työstetään urakalla ja yksi todennäköisesti lähteekin ykköstalliin isojen joukkoon.

Perjantain luentoa odotan jo innolla! Lauantaina suuntana Porin 75 -kierrokselle Dunnockin kanssa. Onnekkaasti myös rata-arvonta suosi meitä tällä kertaa ja päästään Akun kanssa starttaamaan radalta 2. Ehkä jänninpänä pidän kuitenkin poikani huomista vanhempainiltaa. Tässähän alkaa tuntea itsensä jo vanhaksi. ;)

Pienen tauon jälkeen paluun tekee viikon savolaisvitsi: 

Juppi etelästä meni viikonlopuksi Savoon kaukaisia sukulaisiaan tapaamaan. Talon isäntä oli kova metsämies, ja heti lauantai-aamuna otettiin molemmille haulikot ja paineltiin hallin kanssa metsälle. Juppi nyt ei paljoa lintuja tuntenut, ja ensimmäisen siivekkään nähdessään otti sen tähtäimeen. Savolaisukko painoi haulikon piipun alas ja sanoi jupille:- Älä sinä sitä ammu, se on kaakana.Juppi jätti homman sikseen. Kotimatkalla juppia alkoi vaivata, että mikä se kaakana oikein on. Juppi muisti kyllä piekanan ja metsäkanan, mutta ei kaakanaa. Ei auttanut muu kuin soittaa ornitologiystävälle ja kertoa koko juttu. Ornitologi mietti ja mietti, selasi vielä pari lintukirjaakin, mutta kaakanaa ei löytynyt. Asia jäi melkein vuodeksi, kunnes ornitologi seuraavana kesänä soitti jupille Savosta:- Nyt minä tiedän mikä se kaakana on. Se on käki. Kuulin juuri kun täällä laulettiin, että "kukkuu kukkuu kaakana kukkuu..."