Hevosen monimuotoinen valmentaminen

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka paksun kirjan, mutta tässä on omat mietteeni asetettujen kysymysten pohjalta:

Jokainen hevonen on oma yksilönsä. Tämän vuoksi en voi suoraan sanoa, että hevoset vaatisivat monimuotoisempaa valmennussysteemiä, kuin kärrien vetäminen. Toiselle hevoselle se riittää, mutta joillekin hevosille myös muu kuin lajiharjoittelu tuo piristystä treenaamiseen.

Olen itse pyrkinyt siihen, että kärryistä valmennus olisi monipuolista ja vaihtelevaa. Erilaisia harjoitusjaksoja, treeniohjelmia ja harjoitteita vaihtelemalla voidaan luoda hyvinkin yksilöllistä ja hevosen mielenkiintoa ylläpitävää kärriharjoittelua. Olen kuitenkin huomannut, että esimerkiksi vanhemmille kilpahevosille myös muut treenimuodot, kuten ratsastaminen, uittaminen ja perähevosena olo, voivat tuoda uutta potkua kilpailusuoritukseen. Tällaisessa tilanteessa voidaan kuitenkin miettiä, onko hevonen saanut liian yksitoikkoista tai vaativaa lajiharjoittelua, mikä on taas vaikuttanut hevosen motivaatioon.

Lähden siitä, että hevosen tulisi nauttia treenaamisesta. Tällä tarkoitan sitä, että seuraan hevosta jokaisella lenkillä tarkkaan. Pyrin huomioimaan hevosen senhetkisen vireystilan, seuraamaan liikeratoja ja tarkkailemaan lihasten kokonaisvaltaista toimintaa. Yritän myös tähdätä siihen, että hevonen ei koskaan palaa tallille lenkin jälkeen liian väsyneenä. Näin yritän pitää hevosen mielialaa hyvänä. Tämän uskon vaikuttavan hevosen treeni- ja suoritusmotivaatioon. Lisäksi erityisesti rankkojen ja vaativien treenien jälkeen käyn usein ns. ”hyvän mielen lenkin”, jolloin hevonen saa näyttää minulle itse, mitä vauhtia ja millaisen matkan se haluaa mennä. Yleensä nämä lenkit eivät ole kovin pitkiä, mutta niin hevoselle, kuin valmentajallekin mielenvirkistystä.

Mikäli valmentaja ei kuuntele hevostaan, voi hyvinkin käydä niin, että lenkit alkavat hiljalleen muuttua hevoselle epämiellyttäviksi. Varsinkin jos hevonen on jostain kipeytynyt, eikä valmentaja huomaa tai ymmärrä sen elekieltä. Tähän samaan seikkaan tulisi kiinnittää huomiota myös starteissa. Yksikin väärä startti voi koitua sen viimeiseksi, jolloin valmentajan työ sen kanssa valuu hukkaan. Kipeä hevonen alkaa jossain vaiheessa yhdistämään kivun ajamiseen, mikä taas suoraan vaikuttaa hevosen työmotivaatioon.

Hevosen kanssa, joka on kyllästynyt kärrytreenaamiseen, tulee vaihtoehtoisten treenimuotojen lisäksi kiinnittää huomiota siihen, mikä tämän kyllästymisen on aiheuttanut. Ja se on hetki, jolloin valmentajan pitää kääntyä arvioimaan omaa toimintaansa ja valmennusmetodien sopivuutta tälle kyseiselle hevoselle. Jossain mielessä uskon siis, että vaihtoehtoisten treenimuotojen käyttämisessä pyritään vain paikkaamaan joltain osin toimimatonta perustreenaamista kärrien kanssa.

Vanhat kilpahevoset, joiden kilpailumotivaatiota pyritään herättelemään uudelleen, mielestäni hyötyvät mahdollisesti paljonkin muusta kuin kärrien edessä olemisesta. Näillä hevosilla on olemassa jo vaadittava kunto ja kokemus, jolloin itse treenaaminen keskittyy kunnon ylläpitoon ja kilpailukuntoon nostamiseen ja sen ylläpitoon. Näinollen voidaan keskittyä muutaman täsmätreenin lisäksi melkeinpä vain kunnon ylläpitoon ja psyykkeeseen. Harjoittelumuodon vaihto voi hyvinkin tuoda uutta virtaa hevosen suoritusmoraaliin. Se voi näkyä useassa tai vain muutamassa startissa.

Nuorilla hevosilla mielestäni treenaamisen tulisi tapahtua pääsääntöisesti kärreillä. Kuitenkin kärritreenin lisäksi nuorilla suomenhevosilla pohjakunnon luomisen apuna voisi käyttää reellä ajamista. Myös uittaminen on yksi mielestäni toimiva vaihtoehto siinä tapauksessa jos hevonen ei stressaa tilannetta ja uitto pystytään toteuttamaan tehokkaasti. Varsinkin kesän kuumimpina aikoina tämä on oikein hyvä vaihtoehto. Myös nivel- ja jännevaivaisille uitto on paras vaihtoehto.

Itse olen yrittänyt monipuolistaa kärreistä treenaamista esimerkiksi näillä keinoin:

·         Mäkitreeni

·         Intervallivedot

·         Tempojen vaihtelut

·         Vauhtipyrähdykset

·         Reittien muuttaminen ja pituuksien ja tempon suhteiden vaihtelu

·         Treenikaveri

·         Kävelytys niin, että myös kuski kävelee

Näitä eri komponentteja yhdistämällä saadaan useita eri treenivariaatioita, joita voidaan soveltaa hevosen senhetkiseen kuntokauteen.

Painotan kuitenkin vielä, jokainen hevonen on oma yksilönsä ja treenin ja sen eri muotojen tarve vaihtelee hevosen kunnon, historian, suoritusten ja terveyden mukaan.

Teoreettinen valmennustieto on mielestäni erittäin hyvä pohja valmennukselle. Esimerkiksi on hyvä tietää lihasten toiminnasta, yleensäkin fysiikasta ja palautumisesta. Tämä tieto tulisi kulkea käsi kädessä käytännön kanssa. Hevoset kommunikoivat kanssamme ele- ja olemuskielellä, jota emme pysty teoriassa oppimaan vaan se tulee nähdä ja kokea itse. Teoriatietoa tärkeämpänä pidän kuitenkin hevosenlukutaitoa. Hevoset kuitenkin antavat meille paljonkin palautetta esim. terveydestä ja treenaamisesta, mikäli haluamme sen vain nähdä.

Mielestäni hyvä valmentaja on aina rehellinen itselleen ja hevoselleen.